Lasten Fysioterapia

Meillä FysioSatamassa on usein fysioterapiaopiskelijoita suorittamassa opiskeluunsa kuuluvia harjoittelujaksoja. Heidän läsnäolonsa on meille suuri rikkaus ja on hienoa saada olla jakamassa heille laajaa asiantuntemustamme ja osaamistamme. Tässä blogitekstissä fysioterapeutiksi opiskeleva Julia Sheveleva kertoo omasta harjoittelujaksostaan lasten fysioterapiaan erikoistuneen FysioSataman fysioterapeutin, Eeva Koskelin, ohjauksessa. Pääsemme tässä kurkistamaan aika syvällisiinkin ajatuksiin fysioterapiasta lasten seurassa.

Työharjoitteluni FysioSatamalla on alkanut lokakuussa 2022. Tämä on ollut vasta toinen harjoitteluni ja ensimmäinen kerta, kun työskentelen kehitysvammaisten lasten kanssa. Asia oli jännittänyt minua ennen harkan alkua, ajattelin jopa, että ehkä minun olisi kuitenkin pitänyt mennä sairaalan neurologiselle kuntoutusosastolle aikuisten eikä lasten pariin. Kuitenkin harjoittelun alettua ensimmäisenä päivänäni minä vähän jopa itkin ilosta! Tämä harjoittelu on avannut silmiäni ja muuttanut tulevaisuuden suunnitelmiani.

Olen oppinut erittäin kokeneelta ja loistavalta ohjaajaltani paljon, esimerkiksi sen että fysioterapeutin täytyy osata ennakoida lapsiasiakkaan kehityksen seuraavaa vaihetta, mitä se tuo mukanaan ja miten siihen on valmistauduttava. Lasten fysioterapia on tiivistä yhteistyötä monen tahon sekä vanhempien kanssa. Aikuisen tapaan lapsi ei ole välttämättä itse vastuussa esimerkiksi harjoitteiden suorittamisesta vapaa-ajallaan, silloin siihen täytyy opastaa avustajaa tai vanhempia tai molempia. Lasten fysioterapiassa fysioterapeutti osallistuu kokouksiin ja varhaiskasvatuksen tai opetuksen suunnitelman tekoon päiväkodin tai koulun henkilökunnan sekä läheisten kanssa. Mikäli fysioterapiassa ei osata ennakoida muutoksia fyysisessä toimintakyvyssä, muut toimintakyvyn alueet kuten psyykkinen ja sosiaalinen saattavat myös kärsiä. Itselläni olisi vielä opittavaa lapsen kehityksestä, onneksi on vielä aikaa opiskella sekä käydä sen Lasten ja nuorten fysioterapian syventävä kurssi.   

OMT Fysioterapia Savonlinna

Jokaisen asiakkaan kohdalla spastisuus ja jäykkyys ovat osoittautuneet olevan haaste, johon fysioterapiassa pitää puuttua. Mobilisointi, pitkät rauhalliset venytykset ja hengityksen hyödyntäminen, sovelletut joogantyyppiset venytykset, neuraalikudoksen liu’utus ja allasterapia ovat spastisuuden lievittämisen keinoja, joita olen käyttänyt tässä harjoittelussa. Asiakkaille myös tehdään botox pistoksia spastisuuden lievittämiseksi. Koen, että mikäli päädyn työskentelemään neurologisen fysioterapian parissa, haluaisin käydä lisäkoulutuksen spastisuudesta ja sen hoidosta, koska se on niin merkittävä toimintakykyyn vaikuttava tekijä monella asiakkaalla. 

Olen kokenut, että allasterapialla on erittäin suuri merkitys lasten fysioterapiassa. Olen itse nähnyt miten asiakkaat pystyvät liikkumaan vedessä vapautuneemmin ja saamaan ainutlaatuisia liikkumiskokemuksia. Ymmärtääkseni monelle uinti saattaa olla se liikuntalaji, jota he tulevat harrastamaan läpi elämän. Siksi olen päättänyt parantaa omaa uintitaitoani ja olen nyt ilmoittautunut aikuisten uintitekniikan kurssille. Omalla hyvällä uimataidolla ja uintitekniikan ymmärryksellä pystyn ohjaamaan asiakkaitani paremmin.

Kehitysvammaisen, niin lapsen kuin aikuisenkin kohdalla on tärkeää tarjota ikään sopivia ärsykkeitä. Myös asiakkaan oman kiinnostuksen kohteen selvittämisestä on paljon apua kuntoutusprosessissa, kun asiakas motivoituu paljon enemmän oman mieluisan asiansa ympärillä ja kuntoutuksen tuloksetkin ovat silloin parempia. Lasten fysioterapiassa itselleni on ollut erittäin arvokasta se, että lasten kanssa voi käyttää paljon luovuutta ja omaa persoonaa sekä omia taiteellisiakin taitoja. Lasten kanssa oivia työskentelykeinoja voivat olla laulaminen tai musiikki, tarinankerronta, liike ja tanssi – mielikuvitus vain rajana! Itselleni tanssi on rakkain laji ja tämän työharjoittelun aikana olen saanut idean opiskella lasten ja vanhempien liike-improvisaation ohjaajaksi ja jossain vaiheessa uraani käyttää tanssia neurologisten kuntoutujien kanssa. Olen ohjannut joogaa aikuisille ja nyt unelmoin myös Erkkajoogan ja Lasten joogan opinnoista. (Erkkajooga on kehitysvammaisille ja muille erityisryhmille, kuten neuropsykiatristen häiriöiden henkilöille suunnattua terveyttä edistävää joogaa.) Olen oivaltanut, että omalle luonteelleni sopisi oikein hyvin lasten kanssa työskentely ja neurologinen fysioterapia sopisi minun urapolukseni, josta voisin tehdä juuri oman näköiseni.

Olin jännittänyt lasten kanssa työskentelyä koska olin pelännyt raskaita tunteita ja surua lasten puolesta. Kuitenkin tässä harjoittelussa olen kokenut paljon positiivisia tunteita ja iloa asiakkaiden onnistumisista. Se on jotain ainutlaatuista, kun näkee miten lapsi etenee kehityksessään oman työni ansiosta. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni koen työni merkityksellisyyden: ”wau, tästä on jollekin oikeasti ihan konkreettista hyötyä!” Olin kaivannut juuri tätä tunnetta, kun lähdin vaihtamaan alaa kolmikymppisenä. Olen nyt pohtinut onko lasten fysioterapia minun kutsumusammattini? En kiirehdi löytämään lopullista vastausta tähän, vaan jätän vielä tilaa uusille yllätyksille ja suunnanmuutoksille, joita saattaa tulla seuraavassa kolmessa harjoittelussa.

julia sheveleva

Fysioterapeutti-opiskelija

Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu
FysioSatama Asko Koskeli